Aika on olennainen tekijä MS-taudissa. MS-tauti on etenevä sairaus, johon tulee puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Aikainen diagnoosi ja tehokas hoito ovat tärkeässä asemassa taudin kulun hidastamisessa. Hoitamattomana taikka toimimattomalla lääkityksellä tauti saattaa edetä ja aiheuttaa pysyvää haittaa toimintakykyyn.

MS-taudin hoito kehittyy onneksi koko ajan. Lääkehoidolla voidaan nykyisin puuttua tautiin aikaisessa vaiheessa ja vaikuttaa MS-taudin aktiivisuuteen ja etenemiseen. Tällöin myös pysyvän haitan kertyminen on mahdollista pitää mahdollisimman vähäisenä.


MS-tautia pitää seurata. MS-tauti ei näy päälle päin.

MS-tauti ilmenee pahenemisvaiheina ja taudin aiheuttamana toimintakyvyn heikkenemisenä. Nämä päälle päin näkyvät oireet ovat heijastumaa taudin aiheuttamista muutoksista keskushermostossa, aivoissa ja selkäytimessä. Keskushermostossa havaittavat muutokset eivät aina ilmene oireina, jolloin MS-taudin aktiivisuus voi jäädä havaitsematta.

Keskushermostossa tapahtuvia muutoksia voidaan seurata magneettikuvantamisella (MK, MRI), joka on yksi MS-taudin diagnoosin ja hoidon seurannan tärkeimmistä työkaluista.

MS-tauti voi olla aktiivinen lääkityksestä huolimatta, sillä joskus lääkkeen teho ei ole riittävä. Tämän vuoksi on tärkeää, että magneettikuvauksen avulla seurataan lääkityksen tehoa säännöllisesti, jotta hoitoa voidaan tehostaa ajoissa.


MS-taudin diagnoosi voi tuntua pelottavalta. Jatkuva lääkitys ja epävarma tulevaisuus voivat olla päällimmäisenä mielessä ja tuntua raskaalta.

Vaikka MS-tautia ei voida parantaa pysyvästi, voidaan taudin kulun etenemistä hidastaa lääkehoidon avulla. Hoito valitaan yksilöllisesti. Hoitoon vaikuttavia seikkoja ovat mm. sairauden tyyppi ja tulehduksen aktiivisuus, potilaan ikä, mahdolliset muut sairaudet sekä elämäntilanne. Omahoito on tärkeässä roolissa MS-tautia hoidettaessa. Riittävä liikunta ja lihaskunnon ylläpito ovat tärkeitä, samoin terveellinen ruokavalio.


Lähde: MS-tauti (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2015

FI/PINE/1710/0037